Bonjour!
Pariisi on juuri miltä se elokuvissa näyttää. Lasi punaviiniä ja herkullinen vadelmaleivos terassilla lämpimänä syysiltana Eiffel-tornin välkkyessä kapean kujan päädyssa ja täysikuu kurkistelee harsoisen pilviverhon takaa.
Ja niin paljon taidetta! Sitä tunnetta on niin mahdotonta sanoin kuvailla kun tuijottaa edessän aitoa Gauguinia ja miettii niitä aikoja kun katsoi samaista taulua sumuiselta piirtoheitinkalvolta ja koitti painaa taiteilijaa, taulun nimeä ja tyylisuuntaa kuumeisesti mieleen pimeässä luokkahuoneessa. Miten yhdessä museosta voi löytyä se kaikki, Manet, Cezanne, Renoir, Degas, Monet, Seurat, Tolouse-Lautrec, Van Gogh, Gauguin, ja niin edelleen.Ja kaikki tämä ilmaiseksi alle 25 vuotialle Euroopan Unionin kansalaisille.
Liiasta kävelemisestä sattaa tulla jalkapohjat kipeiksi, mutta niin ehdottomasti löytää mielenkiintoisimmat paikat ja parasta ruokaa. Huippukokemuksena valtava padallinen sinisimpukoita, valkoviinikastikkeessa. Mielipuolisen hyvää.
Vaikka aikaa olikin vain muutama päivä, niin se juuri ja juuri riitti pakollisten nähtyvyyksien näkemiseen ja kiertelemiseen ympäriinsä. Mutta jos kaupunkiin ja sen todelliseen henkeen haluaisi tutustua pitäisi viettää huomattavasti kauemmin aikaa.
Niinn ja kaikki se puhe ihmisistä jotaka ovat vihaisia eivätkä suostu ymmärtämään englantia saati surkeita ranskan yrityksiä, täytyy sanoa etten törmännyt yhteenkään. Sen sijaan kaikki rakastivat hupaisia yrityksiäni edes hieman kommunikoida tällä kielellä, jota en lausettakaan osaa. Niin ja tietty kaikki rakastivat Koirusta. Mutta siinähän ei mitään uutta ole.
Ja niin, hupaisaa, mutta vasta nyt ymmärsin miksi ranskalaista parveketta kutsutaan ranskalaiseksi.
J'adore Paris!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti