Eilen satoi koko päivän. No tai siis. Sen osan ainakin, jonka olin hereillä. Aiemmilla matkoilla päivärytmiin sopeutuminen ei ole tuottanut ongelmia, mutta nyt se tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Valvoin taas yön ja nukuin varmaan melkein kolmeen saakka iltapäivällä. Olen kadottanut ajan.
On vaan satanut ja satanut. Thinking about that crazy guy who travelled by bicycle all the way from London to Vietnam. He's propable more than used to the rain.
Sade on oikeastaan ollut rentouttavaa. Kahviloita ja ravintoloita, ruokaa ja kirjoja. Aloitin juuri Haruki Murakamin Norwegian Woodin ja seuraavaksi on vuorossa Aung San Suu Kyin Letters from Burma. Ostin ne tänään kirjakaupasta, johon vakioruokapaikkani ihana Thai-rouva opasti minut.
Patong on Aasian Levi. Ja on Levissäkin puolensa, vaikka ei se kauneudessaan pärjääkään Pallakselle. Sarjassamme huvittavaa charmia.
Öisissä tunneissa on yksi erittäin hyvä puoli. Musiikki. Suomen visiitti herätti sellaisen suomalaisuus vimman. Näihin tunnelmiin tänään Magenta Skycoden-Night falls on the Rifle tai vaihtoehtona Raappanan- karu totuus,päätä itse! Suuntaan tästä aloittamaan PADI open water diver kurssia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti